Ihmisen mieli on kiinnostanut minua aina. Lapsesta asti kyselin kaikenlaisia asioita miktä kiinnostin minua ja muistan vanhempani joskus väsyivät siihen. He vastasivat "ymmärrät sitten kun olet aikuinen". Ja tosiaan ymmärrän nyt sen että monet ihmiset luopuu lapsen luonnollisesta uteliaisuudesta. Kun oli 13 ja isäni kuoli peräsuolisyövän levittyä ja tunteeni oli niin lukossa etten edes puhunut asiasta koulussa vaan yriti jatkaa elämää kuten ennenkin. Luonnollisesti se aiheutti energian patoutumaa sisälläni minkä seurauksena masennus ja ahdistus alkoi kasvaa mielessäni. Ahdistuksen seurauksena tuli järjettömät pakkomielteet, esimerkiksi minun piti tarkistaa alakerran kellarin lukot joka ilta ennen kuin pystyin mennä nukkumaan. Nukuinkin vaan pieniä jaksoja kerrallaan. Sit kun olin 17 niin pelko tilojen seurauksena aloin kokea paniikki kohtauksia ja yritin paeta niitä tuntemuksia monta kuukautta kunnes lopulta päätin että nyt lopetan pakenemisen ja kohtaan sen pelon. Kun oli kotona yksin niin istuin lattialle ja päätin etten liiku siitä vaikka kuolisin. Ne tunteet ja se energia jota olin pelännyt siihen asti alkoivat liikkua kehossani mutta koin jotain ennentuntematonta sillä hetkellä. Se energia ei ollutkaan pelkoa vaan rakkautta. Nyt jälkeenpäin voin sanoa että se oli ensimmäinen kokemus elämässäni kun ymmärsin ja koin jumalallisen läsnäolon.
Tämän vahvan kokemuksen jälkeen aloin lukea kirjoja psykologiasta, filosofiasta, eri uskonnoista, okkultismista jne. Luin Intiasta ja päätin että minun pitää mennä sinne. Olen elämäni aikana käynyt Intiassa 7 kertaa ja tunnen että olen ollut siellä monesti myös edellisissä elämissä. Nimenikin on Intiasta kotoisin.
Läntisessä kultuurissa ei valitettavasti ole ymmärrystä eri mielen tiloista. Ihmiset joilla on henkisen heräämisen kokemuksia elämässä, kuten minulla oli teini ikäisenä, leimataan jotain sairautta kärsiväksi. Perinteisissä Shamaani kultuureissa nämä ihmiset ohjataan ymmärtämään miten henget heitä ohjaa. Onneksi itse olen aina ollut hengen johdattama ja suojelema joten minut ohjattiin oikeaan suuntaan kun itse olin siinä tilanteessa elämässäni.
Tässä on tosi kiintoisa artikkeli aiheesta
No comments:
Post a Comment