Onko olemassa normaalia henkiöä? Minä olen aina ollut oma itseni. Muistan kun joskus isäni kysyi minulta lapsena "miksi et voi olla niinkuin muut kakarat?". Yksi vastaus minkä olen löytänyt selityksenä hänen kysymykseensä on koska hermostoni toimii tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Autismi on oireyhtymä jonka kirjo on hyvin laaja, olen itse analysoinut itseni Aspergerin oireyhtymä nimellä. Tässä on lueteltu siihen liittyviä tyypillisiä oireita joita olen havainnut itsessäni. Olin pienenä hyvin kömpelö, tasapaninoni oli huono enkä osannut solmia kengän nauhojani. Sosiaaliset tilanteet olivat ihan kamalia ja viihdyin paljon yksikseni. Ystäviä ei minulla ollut ollenkaan. Minulla ei koskaan ollut paljon mielikuvitusleikkejä. Hermostuin paljon jos vanhempani siirsivät jotain esineitä kotona. Olin aika kiintynyt rutiineihin. Lapsena aloin puhumaan kirjakieltä ja otin toisteen puheet kirjaimellisesti, en ymmärtänyt sarkasmia. Osasin lukea jo ennen kouluun menoa ja turhauduin siellä kun piti istua luokassa jossa mulla oli taitoja joita toiset vielä oppi. Tosin sosiaalisia taitoja minulla ei ollut juuri ollenkaan. Olen aina ollut aika aistiherkkä, jotkut sanoisivat aistiyiherkkä. Lapsesta asti tunsin itseni kuutioksi jota yritettiin nuijia sopimaan pyöreään koloon.
Kun aloitin harjoittamaan meditaatiota 24 vuotiaana niin sen jälkeen monet luonteenominaisuudet joita minulla oli tasapainoittui hieman ja minulla oli helpompaa elää toisten tyypillisen hermoston omaavien ihmisten kanssa. Olen toki vieläkin aika eksentrikko mutta olen oppinut hyötymään omista kummallisuuksistani ja löytämään elämääni rakentavat ja hyödylliset ominaisuudet mieleni toiminnassa.
No comments:
Post a Comment