Miksi minulla on omituinen nimi?

Tiedän että tämä kysymys voi herätä ja siksi halusin selittää sitä. Vuonna 2009 eli 12 vuotta sitten asuin kavereiden kanssa Bristollissa ja osallistuin kahteen tantra työpajaan siellä ollessani. Opettaja oli nainen nimeltä Mahasatva Ma Ananda Sarita http://www.ananda-sarita.com/ Sarita on alunperin Amerikkalainen mutta muutti 17 vuotiaana Intiaan paikkaan nimeltä Pune jossa asui Intialainen guru Osho. Sarita asui Oshon ashramissa 26 vuotta. Nykyisin hän asuu enimmäkseen Britanniassa ja kiertää ympäri maailmaa opettamassa tantraa. Kuulin työpajan jälkeen että Sarita meinasi antaa uusia nimiä kavereille ja halusin myös saada uuden nimen. Sen takia osallistuin siihen seremoniaan jossa ymmärtääkseni Sarita kanavoi uusia nimiä ihmisille. Itse tilaisuus tuntui kuin uudelleen syntymältä ja oli yksi merkittävämpiä kokemuksia elämässäni. 

Sain nimen "Narahari" siis Saritalta. Hän selitti että se on olento joka on puoliksi ihminen ja puoliksi leijona. Hindumytologiassa Narahari on Vishnu jumalan yksi inkarnaatioista joka on tullut tuhoamaan tietyn demonin kuten tässä kuvassa näkyy. 

Vastapainoksi Naraharin soturienergialle halusin itse valita keskimmäisen nimen "Prem" koska se on sanskriitin kielellä "rakkaus" ja kun vielä silloin olin aika innoissani Oshon opetuksista niin valitsin sen koska monet Osho sanyasit saivat myös nimekseen "Prem"

Sukunimeni Freeman tarkoittaa tietysti hyvin yksinkertaisesti sitä, vapaa mies. Vapaus on mulle ollut aina tosi tärkeä arvo ja olen aika ylpeä huomatessani että olen onnistunut pitämään mieleni hyvin vapaana ajattelemaan ja pohtimaan monia asioita. 

Länsimaisessa kultuurissa ihmiset on niin kiintyneitä siihen nimeen joita vanhempansa heille antaa. Toisissa kultuureissa nimen vaihto on suht yleistä, esimerkiksi Pohjois Amerikan Intiaanit vaihtoivat nimeään kun joku uusi merittävä elämänvaihe alkoi. Yksi vaimoni ja minun kaveri kertoi että Thaimaassa heillä on myös tapana vaihtaa nimeään joskus. Sit meidän kultuurissa ihmiset haluaa jopa nimensä kaiverrettavaksi hautakiveen joka on sitten satoja vuosia toisten luettavana. Jos haluaa olla muistettu niin parempi tehdä jotain merkittävää maailman hyväksi eikä vaan kaivertaa omaa nimeään johonkin kiveen.